Bahá'u'lláh ilmaisi Pyhän merenkulkijan muistion Baghdádissa. Pyhä merenkulkija on viittaus Bahá'u'lláhiin itseensä, ja muistiossa mainittu arkki on Hänen asiansa arkki.

Shoghi Effendi

Hän on Armollinen, Ylen rakastettu!

Oi Pyhä merenkulkija! Suo iankaikkisuuden arkkisi ilmestyä taivaisen väkijoukon eteen,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

laske se ikiaikain vesille Hänen nimessänsä, Kaikkein ihmeisimmässä,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja salli enkelhenkien astua sisään Jumalan, Kaikkein korkeimman nimessä.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Ankkuri sen sitten nosta, että se lipua vois' kirkkauden valtamerelle,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

kenties siinä matkaavat saavuttavat läheisyyden leposijat ikuisuuden valtakunnassa.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Perillä pyhällä rannikolla, purppurameriltä rantauduttuaan,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

suo heidän käydä esiin ja saavuttaa tämä eteerinen, näkymätön asema,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

asema, jossa Herra on Kauneutensa liekissä ilmestynyt kuolemattomassa puussa,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

jossa Hänen asiansa ruumistumat puhdistautuivat itsestä ja intohimosta,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

jonka ympärillä kiertää Mooseksen kirkkaus ikuisine sotajoukkoinensa,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

jossa Jumalan käsi kohosi esiin Hänen suuruutensa povesta,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

jossa asian arkki pysyy liikkumatta, vaikka sen asukkaille tuotaisiin julki kaikki jumalalliset ominaisuudet.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Oi Merenkulkija! Opeta arkissa oleville, mitä Me olemme sinulle opettanut mystisen verhon takana,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

jotta he eivät aikailisi pyhällä lumivalkealla paikalla,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

vaan hengen siivin voisivat kohota tuohon asemaan, jonka Herra on korottanut yli kaiken maininnan alisissa maailmoissa,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

voisivat kiitää halki avaruuden aivan kuin armoitetut linnut ikuisen jälleenyhtymisen valtakunnassa,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

voisivat tietää valkeuden meriin kätkeytyvät salaisuudet.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

He sivuuttivat maailmallisten rajoitusten asteet ja saavuttivat jumalallisen ykseyden tason, taivaallisen johdatuksen keskuksen.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

He ovat halunneet kohota siihen tilaan, jonka Herra on asettanut heidän asemansa yläpuolelle.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Tällöin palava meteori viskasi heidät niiden luota, jotka asustavat Hänen läheisyytensä valtakunnassa,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja he kuulivat suuruuden äänen kohoavan näkymättömän paviljongin takaa kirkkauden huipulla:

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

"Oi suojelusenkelit! Palauttakaa heidät asuinsijoillensa aliseen maailmaan,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

sillä he ovat yrittäneet nousta siihen piiriin, jota taivaisen kyyhkyn siivet eivät koskaan ole tavoittaneet,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

tällöin kuvittelun laiva seisoo liikkumatta, mitä ymmärtäväisten mielet eivät saata käsittää."

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Tällöin taivaan neitsyt katsahti ulos ylhäisestä kammiostansa,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja loi katseensa taivaisen väkijoukon puoleen

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

valaisten kasvojensa valolla taivaan ja maan,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja kun hänen kauneutensa loisto säteili tomun ihmisille,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

kaikkia olentoja ravisteltiin katoavaisissa haudoissansa.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Hän kohotti sitten kutsun, jota mikään korva ei ikiaikoina ollut kuullut,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja näin hän julisti: "Kautta Herran! Kenen sydämessä ei asusta rakkauden sulotuoksu ylevää ja loistavaa Arabian nuorukaista kohtaan,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

hän ei mitenkään saata yletä korkeimman taivaan kirkkauteen."

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Silloin neitsyt kutsui luokseen neidon palvelijatartensa joukosta

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja käski häntä sanoen: "Laskeudu avaruuteen ikuisuuden asuinsijoilta

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja käänny sen puoleen, minkä he ovat salanneet sydämensä sisimpään.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Jos hengität tuon Nuorukaisen viitan tuoksua, joka on kätketty valon pyhättöön sen vuoksi, minkä katalain kädet ovat tehneet,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

kohota itsessäsi huuto, jotta kaikki paratiisin kammioiden asukkaat, jotka ovat ikuisen rikkauden ruumistumat, voisivat ymmärtää ja kuulla,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain

jotta he kaikki voisivat tulla alas iankaikkisista kammioistansa ja vavista,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja suutele heidän käsiänsä ja jalkojansa siksi, että he ovat kohonneet uskollisuuden korkeuksiin,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

kenties he löytävät vaatteestansa Rakastetun sulotuoksun.”

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Silloin armoitetun neitsykäisen kasvot sädehtivät taivaisten kammioitten yllä aivan kuin valkeus, joka loistaa Nuorukaisen kasvoilta Hänen kuolevaisen temppelinsä yllä,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

neito sitten laskeutui niin koreana, kuin olisi valaissut taivaat ja kaiken siellä olevan.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Hän tarttui toimeen ja täytti tuoksulla kaiken pyhyyden ja suuruuden maissa.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Päästyään perille tuohon paikkaan hän ojentautui täyteen mittaansa luomakunnan keskisimmässä sydämessä

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja koetti hengittää heidän sulotuoksuansa hetkellä, joka ei tunne alkua eikä loppua.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Hän ei heistä löytänyt halajamaansa, ja tämä totisesti on vain yksi Nuorukaisen ihmeisistä tarinoista.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Neito sitten ääneen itki, vaikeroi ja vetäytyi omaan asemaansa ylhäisimmille asuinsijoillensa,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja lausui sitten julki yhden mystisen sanan kuiskaten sen itsekseen hunajaisella äänellänsä

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja kaiutti taivaisen väkijoukon ja kuolematonten taivaan neitojen keskellä:

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

"Kautta Herran! Löytänyt en näistä teeskentelijöistä uskollisuuden tuulahdusta!

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Kautta Herran! Nuorukainen on jäänyt yksin ja hyljätyksi karkotuksen maahan jumalattomain käsiin."

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Hän ilmoille sitten itsessään sellaisen huudon päästi, että taivainen väki ulvahti ja vavahti,

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

ja hän kaatui tomuun ja heitti henkensä. Nähtävästi hänet kutsuttiin ja kuulutettiin Hänen luokseen, joka määräsi hänet korkeuden valtakuntaan.

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Kirkastettu olkoon Hän, joka loi neidon rakkauden ytimestä ylevän paratiisinsa sisimmässä sydämessä!

Ylistetty olkoon Herrani, Kaikkein kirkkain!

Silloin kiiruhtivat kammioistansa taivaan neidot, joiden kasvoja ei kukaan korkeimman paratiisin asukkaista ollut ikinä katsellut.

Ylistetty olkoon Herramme, Kaikkein korkein!

He kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen ja katso: he näkivät hänen ruumiinsa makaavan tomussa

Ylistetty olkoon Herramme, Kaikkein korkein!

ja havaitessaan hänen tilansa ja käsittäessään sanasen Nuorukaisen kertomasta tarinasta he paljastivat päänsä, repäisivät vaatteensa, hakkasivat kasvojansa, unhottivat riemunsa, vuodattivat kyyneleitä ja löivät käsin poskiansa, ja tämä totisesti on yksi arvoituksellisista raskaista koettelemuksista.

Ylistetty olkoon Herramme, Kaikkein korkein!

- Bahá'u'lláh