The Universal House of Justice

Ridván 2023

To the Bahá’ís of the World

Dearly loved Friends,

Me tunnemme suunnatonta iloa osoittaessamme sanamme yhteisölle, jonka jalomielisyys ja luja päättäväisyys ovat sen korkean kutsumuksen mukaisia. Kuinka suuri, kuinka todella suuri onkaan rakkautemme teitä kohtaan, ja kuinka henkemme ylenee, kun näemme teidän pyrkivän vilpittömästi ja omistautuneesti elämään Bahá’u’lláhin opetusten viitoittamaa elämää ja tarjoamaan Hänen ilmoituksensa elämää antavaa vettä maailmalle, jota ahdistaa ankara jano. Vahva päämäärätietoisuutenne näkyy selvästi. Laajentaminen ja lujittaminen, yhteiskunnallinen toiminta ja osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun etenevät vauhdikkaasti, ja näiden hankkeiden luonnollinen yhtenäisyys seututasolla tulee yhä selvemmin näkyviin. Tämä käy selvimmin ilmi siellä, missä yhä useammat ryhtyvät monenlaisiin pyrkimyksiin, joista kukin on keino vapauttaa bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavaa voimaa.

Niiden kahdentoista kuukauden aikana, jotka ovat kuluneet yhdeksänvuotissuunnitelman aloittamisesta, me olemme ilahtuneina nähneet, miten tämä maailmanlaajuinen henkinen hanke on innoittanut ja sytyttänyt ystäviä ja antanut pontta tietyille toimintalinjoille. Saman tien on keskitytty toteuttamaan sellaisia suunnitelmia, joilla varmistetaan, että kuhunkin maahan ja kullekin alueelle syntyy ainakin yksi seutu, jolla kolmas virstanpylväs on ohitettu: paikka, missä suuri määrä ihmisiä työskentelee yhdessä ja antaa oman osansa vireän yhteisön elämään. Koska uskovat ovat kuitenkin tietoisia siitä, että tämän kahdenkymmenenviiden vuoden jakson tavoitteena on käynnistää intensiivinen kasvuohjelma maailman kaikilla seuduilla, he ovat myös ryhtyneet avaamaan uusia seutuja bahá’í-uskolle sekä tehostamaan ponnistuksiaan siellä, missä kasvuohjelma on jo käynnissä. Tietoisuus mahdollisuudesta lähteä pioneeriksi on lisääntynyt kaikkialla maailmassa ‒ monet omistautuneet sielut pohtivat, miten he voisivat tarttua tähän tilaisuuteen, ja monet muut ovat jo ehtineet kohdepaikkakunnilleen, etenkin kotirintamalla, mutta yhä useammin myös kansainvälisellä tasolla. Tämä on yksi monista tavoista, joilla toiveemme mukaisesti ystävät kaikkialla osoittavat keskinäisen tuen henkeä. Yhteisöt, jotka ovat kartuttaneet vahvuuttaan, ovat sitoutuneet tukemaan edistystä, jota saavutetaan muualla ‒ toisella seudulla, alueella, toisessa maassa tai jopa toisessa maanosassa ‒ ja on löydetty luovia keinoja kannustaa kaukanakin olevia ja tehdä mahdolliseksi kertoa kokemuksista suoraan. Samaan aikaan on laajalti käytössä olennainen toimintapa kerätä talteen seudulla opittu, jotta sitä voidaan hyödyntää paikallisissa tai muualla laadituissa suunnitelmissa. Me olemme mielissämme huomanneet, että erityistä huomiota kiinnitetään sen oppimiseen, miten instituutin tarjoaman koulutuskokemuksen laatua parannetaan. Kun instituuttiprosessi juurtuu yhteisöön, sen seuraukset ovat huomiota herättävän vaikuttavia. Esimerkkinä mainittakoon ne voimallisen toiminnan keskukset, joissa asuvat ovat alkaneet pitää koulutusinstituuttia tehokkaana, heidän omana välineenään: sellaisena välineenä, jonka vakaan kehittämisen he ovat ottaneet ensisijaisesti omalle vastuulleen. Hyvin tietäen, että bahá’í-uskon ovi on aina aivan avoinna, uskovat oppivat rohkaisemaan niitä, jotka ovat valmiita käymään sisään. On etuoikeus ja erityinen ilo kulkea tällaisten sielujen kanssa ja auttaa heitä astumaan kynnyksen yli; jokaisessa kulttuuriympäristössä on paljon opittavaa siitä vuorovaikutuksesta, joka johtaa tähän koskettavaan tunnistamisen ja kuulumisen hetkeen. Eikä siinä vielä kaikki. Vaikka monilla seuduilla ponnistelut oman osansa antamiseksi yhteiskunnalliseen muutokseen ovat aivan alkuvaiheessaan, kansalliset henkiset neuvostot, neuvonantajat taitavana tukenaan kuten aina, pyrkivät oppimaan tehokkaasti lisää siitä, miten nämä ponnistelut kumpuavat yhteisörakentamisen prosessista. Keskustelua jonkin kansan yhteiskunnallisesta ja aineellisesta hyvinvoinnista edistetään perheryhmissä ja yhteisöissä, ja samalla ystävät myös löytävät keinoja osallistua lähiympäristössään viriäviin merkityksellisiin keskusteluihin.

Kaiken kuvaamamme keskellä nuorten toiminta näkyy loistavana. Olemalla kaikkea muuta kuin vain vaikutteita innottomasti omaksuvia – olivatpa nämä vaikutteet suotuisia tai muunlaisia – he ovat osoittautuneet rohkeiksi ja tarkkanäköisiksi suunnitelman edistäjiksi. Silloin, kun jokin yhteisö on nähnyt heidät tässä valossa ja luonut olosuhteet heidän edistymiselleen, nuoret ovat todistaneet heitä kohtaan osoitetun luottamuksen enemmän kuin oikeutetuksi. He opettavat bahá’í-uskoa ystävilleen ja tekevät palvelusta aiempaa merkityksellisempien ystävyyssuhteiden perustan. Monesti tällainen palvelu tapahtuu heitä itseään nuorempia kouluttamalla ‒ tarjoamalla näille paitsi moraalista ja henkistä kasvatusta myös usein apua heidän koulutyössään. Velvoitteenaan pyhä vastuu instituuttiprosessin vahvistamisesta bahá’í-nuoret täyttävät hartaat toiveemme.

Kaikkien näiden ponnistelujen näyttämönä on syvästi levoton aikakausi. Yleisesti tunnustetaan, että nykyisten yhteiskunnallisten rakenteiden valmius vastata ihmiskunnan tarpeisiin sen nykyisessä ahdingossa on huono. Nykyään kyseenalaistetaan paljoa siitä, mitä aiemmin laajalti pidettiin varmana ja järkkymättömänä, ja tästä johtuva kuohunta synnyttää yhdistävän näkemyksen kaipuun. Ykseyttä, tasavertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta kannattavien äänten kuoro osoittaa, miten monet toivovat näitä samoja asioita omille yhteiskunnilleen. Siunatun kauneuden seuraajalle ei tietenkään ole mikään yllätys, että sydän kaipaa niitä henkisiä ihanteita, jotka Hän esitti. Meidän mielestämme on kuitenkin silmiinpistävää, että sellaisena vuonna, jona ihmiskunnan yhteisen kehityksen tulevaisuudennäkymät ovat näyttäneet synkemmiltä kuin juuri koskaan, bahá’í-uskon valo loisti hämmästyttävän kirkkaasti yli kymmenessä tuhannessa konferenssissa, joihin osallistui lähes puolitoista miljoonaa ihmistä ja joissa keskityttiin keinoihin edistää noita samoja ihanteita. Bahá’u’lláhin tulevaisuudennäkemys ja Hänen kehotuksensa, että ihmiskunta työskentelisi ykseydessä paremman maailman rakentamiseksi, oli se keskipiste, jonka ympärille moninaiset yhteiskunnalliset ainekset kerääntyivät innokkaasti ‒ eikä ihme, sillä kuten ‘Abdu’l-Bahá on selittänyt: ”Jokainen yhteisö maailmassa huomaa suurimpien toiveittensa toteutuvan näissä jumalallisissa opetuksissa.” Jotkut ihmiskunnalle hyvää tahtovat saattavat ensin viehättyä bahá’í-yhteisöstä turvapaikkana, suojana jyrkästi kahtia jakautuneelta ja lamaantuneelta maailmalta. Mutta turvapaikan lisäksi he löytävät sukulaissieluja, jotka työskentelevät yhdessä rakentaakseen uudeksi maailman.

Paljon voisi kirjoittaa konferenssien maantieteellisestä laajuudesta, niiden uudelle suunnitelmalle antamasta poikkeuksellisesta vauhdista tai niistä sydämellisistä ilon ja innostuksen ilmauksista, joita ne herättivät osallistujissa. Näillä muutamilla riveillä me haluamme kuitenkin kiinnittää huomion siihen, mitä ne viestittivät Jumalan asian kehityksestä. Ne kuvastivat sellaista bahá’í-yhteisöä, joka näkee yhteisyyden, ei erilaisuutta. Tämän ajattelutavan vuoksi oli luontevaa tarkastella yhdeksänvuotissuunnitelmaa kokoontumisissa, joihin kaikki olivat tervetulleita. Ystävät eivät pohtineet suunnitelman vaikutuksia omaan yhteiskuntaansa vain yhdessä yksityisten ihmisten ja perheiden vaan myös paikallisten johtajien ja vallankäyttäjien kanssa. Näin monien ihmisten kokoaminen yhteen paikkaan loi edellytykset henkisestä ja yhteiskunnallisesta edistyksestä käytävälle, käänteentekeviin muutoksiin johtavalle keskustelulle, joka parhaillaan on viriämässä kaikkialla maailmassa. Se erityinen panos, jonka tällaiset kokoontumiset – jotka ovat yhtä aikaa avoimia, ylentäviä ja tavoitteellisia – voivat antaa jonkin seudun laajenevalle yhteisökehittämisen mallille, on bahá’í-laitoksille arvokas oppi pitää mielessä tulevaisuuden varalle.

Niinpä uskovien joukko aloittaa suunnitelman toisen vuoden nähden tuoreesta näkökulmasta ja ymmärtäen syvällisesti sen, mikä merkitys on heidän tavoittelemillaan saavutuksilla. Miten erilaisilta teot näyttävätkään, kun niitä tarkastellaan niiden vapauttaman, yhteiskuntaa rakentavan voiman valossa! Tällainen avartuva näköala tekee mahdolliseksi sen, että pitkäkestoinen toiminta nähdään paljon muunakin kuin yksittäisenä palvelutekona tai pelkkänä tilastomerkintänä. Paikassa toisensa jälkeen toteutettavien aloitteellisten hankkeiden kautta nousee esiin niissä asuva osa väestöä, joka oppii ottamaan yhä enemmän vastuuta oman kehityksensä polulla kulkemisesta. Tämän tuloksena syntyvä täydellinen henkinen ja yhteiskunnallinen muutos ilmenee jonkin paikan asukkaiden elämässä monin eri tavoin. Edellisessä suunnitelmien sarjassa se näkyi selkeimmin henkisen kasvatuksen ja yhteisen palvonnan edistämisessä. Tässä uudessa suunnitelmien sarjassa on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota muuhun tavoitteelliseen toimintaan, jolla pyritään kohentamaan yhteisön elämää ‒ esimerkiksi parantamalla kansanterveyttä, suojelemalla ympäristöä tai hyödyntämällä taiteen voimaa entistä tehokkaammin. Jotta kaikissa näissä yhteisön hyvinvoinnin toisiaan täydentävissä osatekijöissä voidaan edistyä, tarvitaan tietenkin kykyä ryhtyä järjestelmällisesti opettelemaan kaikkia näitä toiminnan aloja – kykyä, joka kumpuaa opetuksista saatavasta syvällisestä ymmärryksestä ja tieteellisen tutkimuksen kautta karttuneesta inhimillisestä tiedosta. Samalla kun tämä kyky kasvaa, paljon saadaan aikaan tulevina vuosikymmeninä.

Tällä avartuneella, yhteiskuntaa rakentavalla näkemyksellä tulevaisuudesta on kauaskantoisia vaikutuksia. Jokainen yhteisö kulkee omaa tietään kohti sen toteutumista. Mutta edistyksellä yhdessä paikassa on usein yhteisiä piirteitä toisaalla tapahtuvan edistyksen kanssa. Yksi piirteistä on se, että samalla kun kyvykkyys kasvaa ja jonkin paikallisen tai kansallisen yhteisön valmiudet moninkertaistuvat, ajan sitten ollessa kypsä täyttyvät lopulta myös mashriqu’l-adhkárin ilmaantumiseen tarvittavat edellytykset, jotka esitimme vuoden 2012 riḍván-sanomassamme. Kuten me ilmoitimme teille viime vuoden riḍván-sanomassamme, nimeämme aika ajoin paikkoja, joihin on tarkoitus pystyttää bahá’í-temppeli. Iloa tuntien me kehotamme tällä kertaa perustamaan paikallisen palvontatalon Nepaliin Kanchanpuriin ja Sambiaan Mwinilungaan. Tämän lisäksi me kehotamme perustamaan kansallisen palvontatalon Kanadaan, Torontossa sijaitsevan pitkään toimineen kansallisen ḥaẓíratu’l-qudsin lähelle. Nämä ja muut tulevaisuudessa käynnistettävät hankkeet hyötyvät temppelirahaston kaikkien maiden ystäviltä saamasta tuesta.

Yltäkylläiset ovat ne siunaukset, jotka hyväntahtoinen Herra on päättänyt suoda rakkailleen. Korkea on kutsumus, näköala suurenmoinen. Vaativat ovat nämä ajat, jolloin meidät kaikki on kutsuttu palvelemaan. Kiihkeitä sitten ovat rukoukset, joita me lausumme teidän puolestanne ja väsymättömien ponnistelujenne hyväksi Bahá’u’lláhin kynnyksellä nöyrästi anoen.

- The Universal House of Justice