Return   Facebook

The Universal House of Justice

Ridván 1996

To the Bahá’ís of the World

Dearly loved Friends,

Sydämet tulvillaan kiitollisuutta Siunatulle kauneudelle me kiitämme hänen armonsa runsaista ilmauksista kolmivuotissuunnitelman aikana, joka on päättynyt tämän Riván-juhlan alkamisen myötä. Pyhän vuoden elävöittävä henki, joka antoi vauhtia suunnitelman käyntiinpanolle Rivánina 1993, kyllästi tämän keskittyneiden ponnistusten ajanjakson ja teki maailmanyhdyskunnastamme entistä lujittuneemman, elinvoimaisemman, kypsemmän ja itsevarmemman. Samanaikaisesti yhdyskunnan maine kasvoi uusiin mittoihin. Vaikka tämä suunnitelma ei ole päättynyt dramaattisen määrällisen kasvun merkeissä, vaikkakin eri maissa jäsenmäärä kasvoi merkittävästi, on sen tuloksena kuitenkin ollut laadullisesti rikastunut yhdyskunta — joka on valmis käyttämään hyväkseen välittömät mahdollisuudet uskon edistämiseksi.

Karmelin projektien suurenmoinen eteneminen on ylivertaista tämän ajanjakson mitattavissa olevien saavutusten joukossa. Todellakin huolimatta lukuisista vaikeuksista on täysin selvästi päästy kolmivuotissuunnitelman julkistaneessa sanomassamme ennakoituun vaiheeseen. Kaikki rakennustyön jaksot on saatu alulle. Kirjoitusten tutkimuskeskuksen ja Kansainvälisen arkistorakennuksen laajennuksen runkorakenteet on pystytetty, ja työ näissä rakennuksissa on edennyt kohti ulko- ja sisäpuolen viimeistelyä. Kansainvälisen opetuskeskuksen pysyvän istuntorakennuksen, joka on kolmas parhaillaan Kaarelle tehtävä rakennus, pystyttäminen edistyy ripeästi. Seitsemän Bábin hautapyhäkön alapuolista terassia on nyt saatu valmiiksi, ja ne antavat aavistuksen Jumalan pyhän vuoren juurelta huipulle kehkeytyvästä loistosta. Tarkkaavainen suuri yleisö tuntee kunnioitusta vuorenrinteelle levittäytyvän kauneuden kudoksen edessä.

Näin uskomattomasti tähän mennessä toteutuneen edistyksen fyysinen todellisuus on todiste vieläkin syvällekäyvemmästä saavutuksesta, nimittäin siitä tavoitteiden ykseydestä, johon on päästy kautta maailmanlaajuisen yhdyskuntamme tätä jättiläismäistä yhteishanketta toteutettaessa. Sen osakseen saama mielenkiinto ja tuki on ilmentynyt ennennäkemättömänä lahjoitusten virtana, mikä heijastaa sellaista uhrautumisen astetta, joka todistaa Ba¬hᬒu’l¬láhia rakastavien uskon laadusta ja sydämen anteliaisuudesta kautta planeettamme. Se, että Karmelin hankkeiden lahjoitukset ovat yltäneet kolmen vuoden tavoitteeseen eli seitsemäänkymmeneenneljään miljoonaan dollariin, on taas merkki mitattavissa olevasta ja poikkeuksellisesta saavutuksesta sekä valaa uskoa siihen, että näille hankkeille välttämätön taloudellinen tuki jatkuu niiden valmistumiseen, vuosisadan loppuun asti.

Viimeisten kolmen vuoden aikaisen edistyksen merkit ilmenivät laajalti ja moninaisina. Merkillepantavat ponnistukset yhdyskunnan laajentamiseksi ja lujittamiseksi, lisääntyneet sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen hankkeet ja ennennäkemätön sysäys ulkoisten asioiden työssä muodostavat kuvan yhdyskunnasta, jolla on uusia kykyjä.

Opetustyön kentällä lisääntyi toiminta kokonaisuudessaan, mitä osoittavat suunnitelman kuluessa muodostetut kaksitoista uutta kansallista henkistä neuvostoa sekä pioneeritoiminnan ja matkaopetuksen hyöky. Monien maiden uskovat havahdutti suunnitelman aikana julkistetun pioneerikutsun esittämä tuore lähestymistapa. Eri maiden lähettämien ja vastaanottamien pioneerien määrä oli suuri, ja sekä kotimaissaan että ulkomailla toimi kokonainen vuoksi matkaopettajia. Järjestelmällinen tapa lähestyä kollektiivista opetustyötä ja tarkasti kohdennettuja pitkän ajan opetushankkeita tuotti monissa maissa tuloksia ja oli ilmeisempää kuin milloinkaan ennen.

Laajenemisen ja lujittumisen eri kehityskulkuihin liittyvästä energiasta ja luovuudesta saadaan pitkälti kiittää Kansainvälisen opetuskeskuksen osoittamaa yritteliäisyyden henkeä. Sen jatkuva ohjaus ja rohkaisu mannermaisille neuvonantajalautakunnille, sen suositukset uusista pioneerien sijoittumismalleista, mitä Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto puolsi suunnitelman alkukuukausina julkistetussa pioneerikutsussa, ja säännöllinen apu sen valvontaan asetuille mannermaisille pioneerikomiteoille, sen yhdyskunnan koulutustarpeille omistama herpaantumaton huomio, kuten ilmenee sen vuorovaikutuksesta neuvonantajien kanssa, joka koskee uusille uskoville tarkoitettujen syventymisohjelmien sisällyttämistä opetusprojekteihin, kurssien ja seminaarien suunnittelemista eri kykyihin harjaannuttamiseksi, lastenopettajien koulutusta ja lastenluokkien moninkertaistamista, sen kannustus pyrkimyksille perustaa koulutusinstituutteja maailman eri osiin — ovat kaikki johtaneet valtaisiin tuloksiin. Opetuskeskukselle kuuluu myös suurin ansio siitä vaikutusvallasta, jota se käytti neuvonantajien kautta peruskirjallisuusohjelmien omaksumiseksi yhä useammissa maissa. Tällaisissa ohjelmissa valittiin joitakin uskon levittämiselle ja uskovien syventämiselle keskeisiä nimikkeitä, painettiin niitä suuret määrät ja pantiin myyntiin alennetuin hinnoin. Merkittävä edistys tämän keskeisen maailmankeskuksessa toimivan laitoksen kehityksessä oli kouriintuntuvaa sen valmistellessa ja hoitaessa viime joulukuussa neuvonantajain konferenssia, joka viitoitti tien näiden uskon korkea-arvoisten toimihenkilöiden työlle välittömästi seuraavien vuosien ajaksi.

Merkittävä kehityskulku oli, miten kotoperäiset uskovat ottivat huomattavasti aikaisempaa enemmän vastuulleen opetus- ja lujitustyötä omissa maissaan. Suurista levottomuuksista kärsivillä alueilla, kuten Angolassa, Kambodžassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa, ystävät saavuttivat tärkeitä voittoja, kuten määrällisesti merkittäviin liittymisiin johtaneessa opetustyössä, bahá’í-neuvostojen perustamisessa ja elvyttämisessä tai kehityshankkeiden käynnistämisessä ja ylläpitämisessä. Paikoissa, joihin on äskettäin muodostettu kansallinen henkinen neuvosto, kuten entisen itäryhmän maissa, ystävät ovat osoittaneet ihailtavaa kykyä hoitaa uskon asioita. Tämän ajanjakson kohokohta oli elinvoimaisuuden, rohkeuden ja luovuuden hyöky saarilla sijaitsevissa bahá’í-yhdyskunnissa kautta maailman. Toiminta oli hyvin monimuotoista, mihin sisältyi paikallisten opettajien kokoaminen, matkaopettajien kouluttaminen ja lähettäminen joukoittain naapurisaarille, alkeiskoulujen avaaminen, monia tilaisuuksia uskon julistamiseen sekä sellaisten tapahtumien tukeminen, joihin osallistui korkea-arvoisia viranomaisia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. Se, että viime vuosina monet saarivaltioiden hallitusten johtajat ovat vierailleet bahá’í-maailmankeskuksessa, on osoitus näissä pienissä, hajallaan maailman merillä olevissa maissa asuvien bahá’íden toiminnan elinvoimaisuudesta. Yhdessä kaikki edellä olevat esimerkit eri elinympäristöissä olevien ystävien asenteesta ja ponnistelusta osoittavat suurempaa sitoutumista opetustyöhön sekä lisääntyvää kypsyyttä ja sinnikkyyttä, mikä kuvastaa monenlaisista väestöryhmistä lähtöisin olevia bahá’íta motivoivan uskon syvyyttä.

Sopusoinnussa näiden huomioiden kanssa oli nuorten merkittävä panos laajenemisessa ja lujittumisessa. Heidän toimintansa sai uusia ulottuvuuksia tänä kolmen vuoden ajanjaksona. Kimmokkeenaan nuorisokonferenssit ja muut tapaamiset, joissa oli esillä heitä kiinnostavat asiat, nuoret kautta maailman käyttivät suunnattoman määrän aikaa, energiaa ja intoa opetustyöhön matkaopettajina omissa maissaan ja niiden ulkopuolella sekä ryhminä kollektiivissa opetushankkeissa ja saivat näin tehdessään aikaan satojen liittymisen uskoon ja monien paikallisten henkisten neuvostojen muodostamisen, nuorten toteuttama musiikki ja taide uskon julistamisen ja opettamisen välineenä oli monin paikoin tunnusomaista heidän ponnistuksilleen, tanssi- ja draamaseminaarien yleistyminen oli erityisen tehokasta, nuorten osallistuminen ulospäinsuuntautumiseen avasi uskolle uusia mahdollisuuksia tällä alalla, palveluvuoteen sitoutuminen tuli aiempaa laajemmin osoitetuksi, samalla kasvoi huomattavasti niiden nuorten määrä, jotka hankkivat itselleen koulutuksen ja menestyivät erinomaisesti yliopistomaailmassa, akateemisen ammatin harjoittajina tai työelämässä — kaiken kaikkiaan osoitus siitä, että nuoret tekevät enemmän uskon suoranaisessa palveluksessa ja antavat samalla panoksensa yhteiskunnan yleiseen kehitykseen.

Merkit yhdyskunnan lujittumisesta näkyivät myös niin, että ystävät olivat entistä enemmän osallisina sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen, etenkin opetusalalla. Yhdessä merkittävässä tapauksessa eräs hallitus pyysi bahá’íta ottamaan vastuulleen seitsemän julkisen koulun hoitamisen, ja he tekivät tämän Maailmankeskuksen Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen toimiston tuella. Ansaitsee huomata, että Afrikassa oman maansa poliittisten levottomuuksien vuoksi maanpaossa olevat bahá’í-yhdyskunnat jatkoivat sellaisten maatalous- ja muiden hankkeiden kehittämistä, jotka pitkälti takasivat niiden omavaraisuuden. Ponnistukset naisten aseman parantamiseksi pääsivät vauhtiin monissa maissa, joissa sen lisäksi, että bahá’ít osallistuivat muiden järjestöjen tukemiin hankkeisiin, bahá’í-laitokset asettivat komiteoita ja perustivat toimistoja huolehtimaan naisten eduista. Bahá’íden kansainvälisen yhteisön Naisten asiain toimistosta tuli tämän edistyksen symboli.

Monissa maissa bahá’ít myös osallistuivat merkittävässä määrin hallitusten tukemiin ohjelmiin terveyden edistämiseksi, muissa yhteyksissä bahá’í-ryhmät panivat sellaisia ohjelmia alulle ja toteuttivat ne. Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen hyväksi tehdylle työlle oli myös tunnusomaista monien tärkeiden hankkeiden ja järjestöjen päättäväinen perustaminen ja vakiinnuttaminen. Kolme kokeiluluontoista lukutaitohanketta aloitettiin ensiaskelena lukutaitokampanjalle, jonka Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen toimisto aikoo ulottaa kautta maailman. Bahá’íden aloitteellisuus ja osallisuus kehityshankkeissa johti myös uskon julistamiseen, kun ne saivat suuren yleisön osallistumaan ja joukkoviestimet kiinnostumaan.

Uskon julistamiselle antoi vauhtia kaikki aiemmat samanmittaisen ajanjakson ennätykset ylittänyt ryntäys ulkoisten asioiden työssä. Ihmeteltävät ponnistukset maailman kaikissa osissa koituivat uskolle paljon aikaisemmin saavutettua suuremmaksi huomioarvoksi ja siitä johtuvaksi Bahá’íden kansainvälisen yhteisön paremmaksi maineeksi. Edistyksen valtaviivat olivat ilmeiset siinä, miten luontevasti bahá’í-yhdyskunnat, pienet ja suuret, tukivat julkisia tapahtumia tai osallistuivat niihin, bahá’íden kehkeytymisessä yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, jonka hallituselimet ja kansalaisjärjestöt sekä monet merkittävät henkilöt tunnustavat sekä vaivattomassa pääsyssä viestimiin. Todellakin bahá’í-tapahtumien ja -tavoitteiden saama laaja julkisuus sanomalehdissä ja sähköisissä tiedotusvälineissä ylitti kaikki etukäteisarviot.

Maailmanlaajuisen toiminnan jatkumosta erottui joitakin tiettyjä kehityskulkuja: se, miten taajaan korkeat viranomaiset pyysivät bahá’íta osallistumaan tapahtumiin tai hankkeisiin tai avustamaan niissä, bahá’íden menestyksekkäät aloitteet vaikuttaa hallitusten toimintaan, bahá’í-opinto-ohjelmien ja -kurssien vakiinnuttaminen korkeakouluihin ja yliopistoihin sekä opetusmateriaalien ottaminen käyttöön julkisissa kouluissa sekä taiteet bahá’í-laitosten, -ryhmien ja -yksilöiden käytössä julistustilaisuuksissa.

Vuoden 1995 aikana oli kaksi tärkeää Yhdistyneiden Kansakuntien tilaisuutta esimerkkinä siitä, miten maailmanlaajuisissa hankkeissa hahmottuva ajatusten ykseys on saamassa lisää liikevoimaa, ja nämä saivat osakseen bahá’í-yhdyskunnan aktiivisen huomion ja osanoton. Ensiksi maaliskuussa Kööpenhaminassa olleessa sosiaalisen kehityksen huippukokouksessa oli useammasta kuin 40 maasta mukana 250 ystävää, jotka panivat toimeen vaikuttavan kampanjan tutustuttaakseen huippukokouksen osanottajat sekä siihen liittyvän kansalaisjärjestöjen foorumin bahá’í-opetuksiin. Tämä oli se tilaisuus, jossa Bahá’íden kansainvälisen yhteisön tuottamaa lausuntoa “Ihmiskunnan hyvinvointi” ensi kerran jaettiin ja siitä keskusteltiin. Seuruutoimiin kaikkialla maailmassa sisältyi konferenssien ja seminaarien järjestäminen samoin kuin lausunnon jakaminen. Toiseksi Beijingissä syyskuussa pidettyyn neljänteen naisten maailmankonferenssiin ja sen yhteydessä järjestettyyn kansalaisjärjestöjen foorumiin osallistui enemmän kuin 500 bahá’íta kautta maailman Bahá’íden kansainvälisen yhteisön virallisen valtuuskunnan lisäksi. Samana vuonna sai kolmas tapahtuma, Yhdistyneiden Kansakuntien viisikymmenvuotisjuhlien viettäminen, Bahá’íden kansainvälisen yhteisön Yhdistyneiden Kansakuntien toimiston tuottamaan ja jakamaan lausunnon nimeltä “Kansakunnat käännekohdassa”, johon sisältyy ehdotuksia maailmanjärjestön kehittämiseksi.

Erityisen huomionarvoista ulkoisten asioiden toiminnassa olivat kaksi tapausta, joissa Amatu’l-Bahá Rúíyyih Khánum oli näkyvästi osanottajana. Viime keväänä hän johti neljän virallisen bahá’í-edustajan valtuuskuntaa Uskontojen ja luonnonsuojelun allianssin huippukokouksessa, jonka suojelijana oli Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Philip ja joka pidettiin Windsorin linnassa. Lokakuussa Rúíyyih Khánum oli pääpuhuja neljännessä kansainvälisessä dialogissa globaaliin yhteiskuntaan siirtymiseksi, joka pidettiin Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) suojeluksen alaisena ja jonka järjestivät maailmanrauhan bahá’í-professuuri ja Marylandin yliopiston historian laitos.

Emmekä voi jättää mainitsematta muutamia muita kyseisen ajanjakson tärkeitä tunnusmerkkejä. Kitáb-i-Aqdas julkaistiin alkukielellä arabiaksi ensi kertaa niiden persiaksi käännettyjen selitysten kera, jotka täydentävät englanninkielistä laitosta. uqúqu’lláhin laki sai vankemman sijan uskovien sydämessä kautta maailman, ja suunnitelman viimeisen vuoden aikana uqúqu’lláhin uskottu, Jumalan asian käsi ‘Alí-Muammad Varqá, muutti asumaan Pyhään maahan. Tämä merkittävä askel tarkoittaa myös sitä, että kaikki kolme Jumalan asian kättä — Amatu’l-Bahá Rúíyyih Khánum, hra ‘Alí-Akbar Furútan ja tri Varqá — asuvat nyt maailmankeskuksessa ja suovat innoitusta pyhiinvaeltajille ja vierailijoille sekä maailmankeskuksessa palveleville ystäville.

Tällaisen rohkaisevan kehityksen taustaa vasten me aloitamme tänä Rivánina nelivuotissuunnitelman, joka vie meidät Rivániin 2000. Me kutsumme vilpittömästi ja rakastaen veljiämme ja sisariamme kaikissa maissa liittymään meihin ja saamaan liikkeelle voimainponnistuksen, joka on takaava nopeaan lähestyvän kahdennenkymmenennenensimmäisen vuosisadan sukupolville kestävän perinnön.

Nelivuotissuunnitelman tähtää yhteen päätulokseen: merkittävään edistykseen joukkojen liittymisen prosessissa. Kuten olemme aiemmin todenneet, tähän on tarkoitus päästä edistymällä selvästi yksityisen uskovan, uskon laitosten ja paikallisen yhdyskunnan toiminnassa ja kehityksessä.

Ilmaus “edistys joukkojen liittymisen prosessissa” on sen käsityksen mukainen, että nykyiset olot vaativat ja olemassa olevat tilaisuudet mahdollistavat bahá’í-maailmanyhdyskunnan laajamittaisen jatkuvan kasvun, että tämä eteenpäinsyöksähdys on välttämätön maailman tilan vuoksi, että Ba¬hᬒu’l-láhin järjestyksen rakentumisen kolme olennaista osallistujaa — yksilö, uskon laitokset ja yhdyskunta — voivat vaalia tällaista kasvua ensiksikin hyväksymällä henkisesti ja älyllisesti sen mahdolliseksi ja sitten työskentelemällä uusien uskovien joukkojen vastaanottamiseksi, panemalla vauhtiin heidän henkinen ja hallinnollinen koulutuksensa ja kehityksensä ja siten moninkertaistamalla niiden tiedokkaiden, aktiivisten opettajien ja hallintotyöntekijöiden määrän, joiden osallisuus uskon työssä takaa uusien kannattajien alituisen tulvan, bahá’í-neuvostojen keskeytymättömän kehittymisen ja yhdyskunnan vakaan lujittumisen.

Lisäksi tämän prosessin edistäminen sisältää itsessään sen, että prosessi jo on käynnissä ja että paikalliset ja kansalliset yhdyskunnat ovat sen eri vaiheissa. Kaikki yhdyskunnat saavat nyt tehtäväkseen ryhtyä toimiin ja ponnistella jatkuvasti saavuttaakseen sen laajenemisen ja lujittumisen tason, joka on oikeassa suhteessa niiden mahdollisuuksiin. Yksilöä ja laitoksia, vaikka niillä onkin selvästi eri toimialat, kehotetaan nousemaan ja vastaamaan tämän yhdyskuntamme elämälle ja kaiken ihmiskunnan kohtalolle ratkaisevan ajan vaatimuksiin.

Yksilön osa on verrattoman tärkeä uskon työssä. Juuri yksilö osoittaa uskon elinvoimaa, josta opetustyön menestys ja yhdyskunnan kehitys ovat riippuvaiset. Ba¬hᬒu’l¬láhin käsky jokaiselle yksilölle opettaa hänen uskoaan merkitsee väistämätöntä velvollisuutta, jota ei voi siirtää millekään uskon laitokselle ja jota ne eivät voi ottaa vastuulleen. Ainoastaan yksilö voi käyttää niitä ominaisuuksia, joihin sisältyy kyky tehdä aloitteita, tarttua tilaisuuksiin, solmia ystävyyssuhteita, olla henkilökohtaisesti muiden kanssa tekemisissä, luoda yhteyksiä, päästä yhteistyöhön muiden kanssa uskoa ja yhteiskuntaa yhdessä palvellen sekä muuttaa toiminnaksi neuvottelevien elinten päätökset. Yksilön velvollisuus on “harkita jokaista lähestymistapaa, jota hän voisi hyödyntää henkilökohtaisissa yrityksissään niiden huomion vangitsemiseksi, kiinnostuksen ylläpitämiseksi ja uskon syventämiseksi, jotka hän koettaa opastaa uskonsa helmaan”.

Saadakseen parhaan hyödyn näistä ominaisuuksista yksilö turvautuu rakkauteensa Ba¬hᬒu’l-láhiin, liiton väkevyyteen, rukouksessa vaikuttaviin voimiin, pyhien kirjoitusten säännöllisestä lukemisesta ja opiskelemisesta peräisin olevaan innoitukseen ja sivistykseen sekä niihin uudistaviin voimiin, jotka vaikuttavat hänen sieluunsa, kun hän pyrkii käyttäytymään jumalallisten lakien ja periaatteiden mukaisesti. Näiden lisäksi yksilöllä, koska hänelle on annettu velvollisuudeksi opettaa uskoa, on kyky vetää puoleensa Ba¬hᬒu’l¬láhin lupaamat erityiset siunaukset. “Ken tänä päivänä avaa suunsa lausuakseen Herransa nimeä, hänen avukseen tulevat innoituksen sotajoukot laskeutumaan minun nimeni, kaikkitietävän, kaikkiviisaan taivaasta. Hänen avukseen rientävät myös korkeuden joukot, jokainen puhtaan valon maljaa korkealla kantaen”, Siunattu kauneus vakuuttaa.

Shoghi Effendi tähdensi yksilön aloitteellisuuden ja toiminnan ehdotonta välttämättömyyttä. Hän selitti, että ilman yksilön tukea, “samanaikaisesti varauksetonta, jatkuvaa ja avokätistä”, hänen kansallisen henkisen neuvostonsa jokainen toimi ja suunnitelma on “ennalta tuomittu epäonnistumaan”, Mestarin jumalallisen suunnitelman tarkoitus “estyy” ja sen lisäksi itse Ba¬hᬒu’l-láhin ylläpitävä voima “evätään joka ainoalta yksilöltä, joka ajan oloon jää paikoilleen ja jättää osansa tekemättä”. Näin ollen minkä tahansa kehityksen kaikkein ratkaisevin tekijä on yksityinen uskova, jolla on valta panna toimeksi, minkä vain hän voi oman aloitteellisuutensa ja jatkuvan toimintansa kautta tehdä. Suojelijan neuvot yksilön aloitteellisuuden esteenä joskus olevasta riittämättömyydentunteesta välittyvät hänen puolestaan kirjoitetusta kirjeestä: “Tärkeimpänä näistä mainitsette uskovien kohdalta rohkeuden ja aloitteellisuuden puutteen sekä alemmuudentunteen, joka estää heitä puhumasta suurelle yleisölle. Juuri nämä heikkoudet hän toivoo ystävien voittavan, sillä ne eivät vain lamauta heidän ponnistuksiaan vaan ovat suorastaan omiaan tukahduttamaan uskon liekin heidän sydämestään. Vasta kun kaikki ystävät oppivat käsittämään, että jokainen heistä pystyy kykyjensä mukaan välittämään sanoman, he voivat toivoa saavuttavansa sen tavoitteen, jonka rakastava ja viisas Mestari on heille asettanut — — Jokainen on mahdollinen opettaja. Hänen tarvitsee vain käyttää sitä, minkä Jumala on hänelle antanut, ja näin todistaa, että hän on hänelle osoitetun luottamuksen arvoinen.”

Bahá’í-laitosten kannalta joukkojen liittyminen tulee vaikuttamaan niihin yhtä suuresti, kuin ne tulevat vaikuttamaan siihen. Paikallisten ja kansallisten bahá’í-neuvostojen kehittyminen tänä aikana vaatii uudenlaista mielentilaa niiden jäsenten osalta samoin kuin niiden osalta, jotka ne valitsevat, sillä bahá’í-yhdyskunta on osallisena suunnattoman suuressa historiallisessa kehityskulussa, joka on tulossa kriittiseen vaiheeseen. Ba¬hᬒu’l¬láh on antanut maailmalle sellaisessa järjestyksessä toimimaan tarkoitetut laitokset, jonka tarkoitus on kanavoida uudenlaisen sivistyksen voimat. Kehitys kohti tätä loistavaa toteumaa vaatii bahá’í-yhdyskunnan suurta ja jatkuvaa laajenemista, jotta näiden laitosten kypsymiselle on riittävät puitteet. Asialla on välitön merkitys Ba¬hᬒu’l¬láhin tunnustautuneille kannattajille kaikissa maissa.

Jotta tällaista laajenemista voidaan kannustaa ja siihen mukautua, henkisten neuvostojen täytyy kohota uudelle tasolle hoitaessaan velvollisuuksiaan jumalallisen ohjauksen kanavina, opetustyön suunnittelijoina, ihmisvoimavarojen kehittäjinä, yhdyskuntien rakentajina ja joukkojen rakastavina paimenina. Ne voivat toteuttaa nämä tulevaisuudennäkymät kehittämällä jäsentensä kykyä pitää yhdessä neuvoa uskon periaatteiden mukaisesti ja neuvotella toimivaltansa alaisten ystävien kanssa, vaalimalla palvelemisen henkeä, tekemällä oma-aloitteisesti yhteistyötä mannermaisten neuvonantajain ja heidän apujoukkojensa kanssa sekä pitämällä yllä ulkoisia suhteitaan. Erityisesti täytyy edistyksen uskon laitosten kehittymisessä tulla ilmi niin, että niiden paikkakuntien määrä moninkertaistuu, joilla henkisen neuvoston toiminta lisää yksityisten uskovien kykyä palvella uskoa ja vaalii ykseydessä toimimista. Sanalla sanoen, henkisen neuvoston kypsyyttä ei pidä mitata vain sen kokousten säännöllisyydellä ja sen toiminnan tehokkuudella vaan myös bahá’íden määrän kasvulla, neuvoston ja sen yhdyskunnan jäsenten vuorovaikutuksen tehokkuudella, yhdyskunnan henkisen ja sosiaalisen elämän laadulla sekä yleisvaikutelmalla dynaamisen, alati edistyvän kehityksen keskellä olevan yhdyskunnan elinvoimaisuudesta.

Yhdyskunta, erotukseksi yksilöstä ja laitoksista, saa lukumääränsä kasvamisen myötä oman luonteensa ja ominaislaatunsa. Tämä on välttämätöntä kehitystä, jolle täytyy suoda paljon huomiota sekä niillä paikoin, missä laajamittaista liittymistä on tapahtunut, että varauduttaessa aikaisempaa suurempiin joukkoliittymisiin. Yhdyskunta on tietenkin enemmän kuin jäsentensä summa, se on kulttuurin monipuolinen yksikkö, joka koostu yksilöistä, perheistä ja laitoksista, jotka ovat alullepanijoita ja kannustajia niille järjestelmille, elimille ja järjestöille, jotka työskentelevät yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi ja sen omien rajojen sisä- että ulkopuolella olevien ihmisten parhaaksi, se on kooste monenlaisista, vuorovaikutuksessa olevista osallisista, jotka etenevät kohti ykseyttä herpaantumattomasti henkistä ja sosiaalista edistystä tavoitellen. Koska bahá’ít kaikkialla ovat vasta aivan yhdyskuntien rakentamisprosessin alussa, käsillä olevat tehtävät vaativat valtavat ponnistukset.

Kuten olemme sanoneet aikaisemmassa sanomassa, yhdyskunnan kukoistaminen etenkin paikallistasolla kysyy käyttäytymismallien merkittävää kohentamista: niiden, joiden kautta henkisen neuvoston yksityisten jäsenten hyveiden ja sen toiminnan kollektiivinen ilmaus näkyy selvästi yhdyskunnan ykseytenä ja toveruutena sekä sen toiminnan ja kasvun voimaperäisyytenä. Tämä edellyttää sen osatekijöiden — aikuisten, nuorten ja lapsien — yhdentymistä henkisessä, sosiaalisessa, kasvatuksellisessa ja hallinnollisessa toiminnassa sekä heidän osallisuuttaan paikallisissa opetus- ja kehityssuunnitelmissa. Siihen itseensä sisältyy yhteinen tahto ja päämäärähakuisuus henkisen neuvoston säilyttämiseksi vuotuisten vaalien välityksellä. Se käsittää käytännön palvella Jumalaa yhdessä. Siten yhdyskunnan henkiselle elämälle on olennaista, että ystävät säännöllisesti kokoontuvat hartaustilaisuuksiin paikallisiin bahá’í-keskuksiin, missä niitä on, tai muualle, vaikkapa uskovien koteihin.

Joukkojen liittymisen sisältämien laajenemis- ja lujittamismahdollisuuksien toteuttamiseksi täytyy maailmanlaajuisesti ponnistella ihmisvoimavarojen kehittämiseksi. Yksilöiden pyrkimykset järjestää oppitunteja kodeissaan, laitosten tukemat ajoittaiset oppikurssit ja yhdyskunnan vapaamuotoinen toiminta, vaikkakin tärkeitä, eivät ole riittäviä nopeaan laajenevan yhdyskunnan kasvattamiseksi ja kouluttamiseksi. On siksi ensiarvoisen tärkeää, että järjestelmällisesti paneudutaan keksimään keinoja opettaa uskon perustotuuksia suurille uskovien joukoille sekä harjaannuttaa ja auttaa heitä palvelemaan Jumalan asiaa, niin kuin Jumalan heille suoma lahjakkuus sallii. Ei pitäisi lainkaan viivytellä sellaisten pysyvien instituuttien perustamista, joiden tarkoitus on järjestää säännöllisesti hyvin organisoituja korkeatasoisia koulutusohjelmia. Tietenkin fyysiset puitteet ovat instituutille välttämättömät, mutta tämä ei ehkä vaadi omaa rakennusta.

Asia edellyttää mannermaisten neuvonantajien ja kansallisten henkisten neuvostojen yhteistyön tiivistämistä. Sillä näiden koulutusinstituuttien menestys tulee hyvin suuressa määrin riippumaan mannermaisten neuvonantajien ja apulaisneuvoston jäsenten aktiivisesta osallisuudesta niiden toimintaan. Erityisesti tulee olemaan tarpeen, että apulaisneuvoston jäsenillä on kiinteät yhteistyösuhteet instituutteihin ja luonnollisesti niihin paikallisiin henkisiin neuvostoihin, joiden yhdyskunnat hyötyvät instituuttien ohjelmista. Koska instituutteja tulee pitää oppineisuuden keskuksina ja koska niiden luonne on sopusoinnussa apulaisneuvoston jäsenten kasvatuksellisten velvoitteiden kanssa ja tarjoaa mahdollisuuden niiden harjoittamiselle, läheisen osallistumisen instituuttien toimintaan tulisi nyt tulla osaksi näiden uskon toimihenkilöiden muotoutumassa olevia tehtäviä. Kasvavan uskovien joukon lahjakkuuksien ja kykyjen hyödyntäminen on myös oleva ratkaisevaa instituuttien ohjelmien kehittymiselle ja toteutumiselle.

Koska ilmaus “instituutti” on vakiintunut moneen yhteyteen bahá’í-yhdyskunnassa, muutama selventävä sana on tarpeen. Seuraavat neljä vuotta ovat oleva tavaton ajanjakso uskomme historiassa, merkitykseltään mullistava käännekohta. Se, mitä ystäviä kaikkialla maailmassa nyt pyydetään tekemään, on, että he omistavat itsensä, aineelliset voimavaransa, kykynsä ja aikansa niin mittavan koulutusinstituuttien verkoston kehittämiselle, ettei sellaista ole aiemmin milloinkaan yritetty. Näillä bahá’í-oppineisuuden keskuksilla on oleva tavoitteenaan yksi hyvin käytännöllinen tulos, nimittäin kasvattaa joukoittain uskovia, jotka ovat kouliintuneet vaalimaan ja helpottamaan joukkojen liittymisen prosessia tehokkaasti ja rakastavasti.

“Keskittäkää tarmonne Jumalan asian levittämiseen”, näin Ba¬hᬒu’l¬láh opastaa palvelijoitaan ja lisää: “Nouskoon sitä edistämään, ken on niin ylevän kutsumuksen arvoinen. Sen velvollisuus, joka ei tätä kykene tekemään, on nimittää tilalleen toinen julistamaan tätä ilmoitusta — —”. Aivan kuin voi valtuuttaa toisen opettamaan puolestaan korvaamalla pioneerin tai matkaopettajan kulut, voi myös valtuuttaa instituutissa palvelevan opettajan, joka luonnollisesti on opettajien opettaja. Näin toimiakseen voi tehdä tähän tarkoitukseen määrätyn lahjoituksen mannermaiseen bahá’í-rahastoon, samoin kuin paikallisiin, kansallisiin tai kansainvälisiin rahastoihin.

Kaikissa ponnistuksissaan nelivuotissuunnitelman päämäärän saavuttamiseksi ystäviä pyydetään myös omistamaan suurempaa huomiota taiteiden hyödyntämiselle, ei vain julistustyössä vaan myös laajenemis- ja lujitustyössä. Kuvataiteilla, esittävillä taiteilla ja kirjallisuudella on ollut ja voi edelleen olla tärkeä osa uskon vaikutusvallan laajentamisessa. Kansantaiteen tasolla tätä mahdollisuutta voidaan toteuttaa maailman joka kolkassa, olipa kyseessä kylä, kaupunki tai suurkaupunki. Shoghi Effendi odotti taiteilta suuria keinona saada opetuksille huomiota. Hänen puolestaan yksityiselle uskovalle kirjoitettu kirje välittää Suojelijan näkemyksen näin: “Tulee päivä, jolloin Jumalan asia leviää kulovalkean tavoin, kun sen henki ja opetukset esitetään näyttämöllä tai taiteessa ja kirjallisuudessa yhtenä kokonaisuutena. Taide kykenee herättämään tällaisia yleviä tuntemuksia paremmin kuin kylmä järkeily, etenkin väestön valtaosassa.”

Samalla kun ystävät ja laitokset kaikkialla suuntaavat tarmonsa suunnitelman vaatimusten toteuttamiseen, työ Karmelin suurten hankkeiden parissa jatkuu kohti niiden odotettua valmistumista vuosisadan lopussa. Suunnitelman loppuun mennessä Rivánina 2000 Kirjoitusten tutkimuskeskuksen ja Arkistorakennuksen laajennuksen rakennukset otetaan käyttöön ja Kansainvälisen opetuskeskuksen rakennus on edennyt aivan viimeistelyvaiheeseen. Osa yleistä tietä, joka nyt katkaisee Bábin hautapyhäkön yläpuolisten terassien polun, on madallettu, ja leveä yhdyssilta omine puutarhoineen on rakennettu, myös viisi ylemmistä terasseista on saatu valmiiksi. Jäljellä olevat neljä ylempää terassia ja kaksi vuoren juurella olevaa ovat edistyneet pitkälle. Maailmankeskuksessa toteutetaan myös muita erityisiä hankkeita. Huomiota saavat sellaiset kysymykset kuten useampien Kitáb-i-Aqdasin lakien voimaansaattaminen kaikkialla, uuden englanninkielisen Ba¬hᬒu’l¬láhin kirjoitusten valikoiman valmistaminen, Kansainvälisen opetuskeskuksen tehtävien kehittäminen edelleen sekä keinojen keksiminen Maailmankeskukseen tulevien pyhiinvaeltajien ja vierailijoiden määrän lisäämiseksi.

Bahá’í-maailmanyhteisö laajentaa ponnistuksiaan sekä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen että ulkoisten asioiden alalla ja jatkaa näin välitöntä yhteistyötä sellaisten voimien kanssa, jotka vievät kohti järjestyksen saamista maailmaan. Koordinaatiokykyään kehittämällä Sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen toimisto jatkaa voimavarojen ja tilaisuuksien rajoissa sadoissa kehityshankkeissa kautta maailman jo saavutetun pohjalta. Ulkoisten asioiden alalla ponnistukset keskitetään maailmanrauhaan suuntautuviin prosesseihin vaikuttamiseksi, erityisesti yhdyskunnan osallisuudella ihmisoikeuksien, naisten aseman, maailmanlaajuisen hyvinvoinnin ja moraalisen kehityksen edistämiseen. Näitä asioita ajaessaan Bahá’íden kansainvälisen yhteisön Yhdistyneiden Kansakuntien toimisto etsii tapoja vahvistaa bahá’íden ja Yhdistyneiden Kansakuntien välisiä siteitä. Samoin Tiedotustoimisto auttaa bahá’í-laitoksia hyödyntämään näitä asioita uskon julistuksen lisäämiseksi. Iranin bahá’íden puolustaminen ja lisäponnistukset uskon vapauttamiseksi tässä ja muissa maissa, missä se on julistettu laittomaksi, ovat keskeinen osa kanssakäymisestämme hallitusten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kaikissa näissä suhteissa kehotamme bahá’í-ystäviä ja -laitoksia pitämään mielessään ulkoisten asioiden toiminnan tärkeyden ja suomaan niille uutta huomiota.

Kahden kansallisen henkisen neuvoston muodostaminen tänä Rivánina saa nelivuotissuunnitelmalle suotuisan alun. Ilmoitamme hyvillämme, että kaksi edustajaamme kansallisiin ensikonventteihin ovat Jumalan asian käsi Amatu’l-Bahá Rúíyyih Khánum Moldovassa ja hra Fred Schechter, Kansainvälisen opetuskeskuksen neuvonantajajäsen, São Tomé ja Príncipessä. Valitettavasti Ruandan ja Burundin kansallisia henkisiä neuvostoja ei voida valita uudelleen tänä vuonna täysin niistä riippumattomien seikkojen vuoksi. Tämän vuoksi näiden laitosten lukumäärä maailmassa on edelleen 174.

Riván vuonna 2000, ajankohta, jolloin nelivuotissuunnitelma on määrä saattaa päätökseen, tulee monta kuukautta ennen kahdennenkymmenennen vuosisadan loppua. Tuossa kriittisessä vaiheessa bahá’í-maailma katsoo taakseen ja antaa arvoa niille tavattomille kehityskuluille ja häikäiseville saavutuksille, jotka ovat olleet tunnusomaisia Ba¬hᬒu’l¬láhin asian aikakirjoille tuon vaiheikkaan ajanjakson kuluessa — ajanjakson, jota ‘Ab¬du’l-Ba¬há nimitti “valon vuosisadaksi”. Tuolloin tunnustusta saavista saavutuksista ei ole oleva vähäisin Karmelin nykyisten hankkeiden valmistuminen, mikä yhdessä tämän pyhän vuoren muiden rakennusten kanssa on oleva loistava osoitus siitä, mihin asti hallintojärjestys on edistynyt muotoutumisen aikakaudella tuohon ajankohtaan mennessä. Kohokohta tälle on, jos Jumala suo, Maailmankeskuksessa järjestettävä suuri tapahtuma merkkinä Kaaren rakennusten valmistumisesta sekä Bábin hautapyhäkön terassien avaamisesta yleisölle.

Rakastetut ystävät, me aloitamme tämän suunnitelman keskellä ylimenokauden pahenevaa sekasortoa. Ba¬hᬒu’l¬láhin ilmoituksen vaikutuksesta liikkeelle lähteneet kaksoiskehityskulut ovat täydessä toiminnassa ja kasvattavat liikemääräänsä, joka Shoghi Effendin sanoin “vie huippukohtaansa ne voimat, jotka muuttavat planeettamme perin pohjin”. Toinen kehityskuluista on yhdentävä, toinen on hajottava. Näiden kehityskulkujen aiheuttamasta “yleismaailmallisesta kuohunnasta” syntyy rauha vaihe vaiheelta, joiden välityksellä tulee silminnähtäväksi, kuinka lisääntyvä tietoisuus maailmankansalaisuu¬desta vaikuttaa yhdistävästi.

Tämän päämäärän kannalta äskettäiset maailmantapahtumat ovat paradoksaalisesti olleet sekä tyrmistyttäviä että tyynnyttäviä. Toisaalta ihmiskunnan asioiden epäjärjestys tuottaa päivittäisen annoksen kauheuksia, jotka turruttavat aistit, toisaalta maailman johtajat ryhtyvät usein yhteisiin toimiin, jotka merkitsevät bahá’í-tarkkailijalle suuntausta kansakuntien yhteisiin ensiaskeleihin maailman ongelmien ratkaisemiseksi. Miettikää esimerkiksi, kuinka epätavallisen taajaan on neljä vuotta sitten olleen pyhän vuoden jälkeen ollut globaalisia tilaisuuksia, joissa nämä johtajat ovat kokoontuneet, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien viisikymmenvuotisjuhlallisuuksien viettämiseksi järjestetty, jossa läsnä olleet valtioiden ja hallitusten päämiehet vakuuttivat sitoutumistaan maailmanrauhaan. Huomionarvoista on myös se alttius ja välittömyys, jota osoittaen nämä hallitusten johtajat ovat toimineet yhdessä reagoidessaan monenlaisiin kriiseihin maailman eri osissa. Nämä suuntaukset osuvat yksiin niiden valistuneista piireistä yhä useammin kuultavien vaatimusten kanssa, että pitäisi kiinnittää huomiota jonkinmuotoisen maailmanhallinnon toteuttamismahdollisuuksiin. Emmekö näkisi näissä joutuin kehittyvissä tapahtumissa Kaitselmuksen käden työtä, tosiaankin juuri kirjoituksissamme ennustetun tavattoman tapauksen airutta?

Vaikkakin vähäisemmän rauhan perustaminen ei riipu mistään bahá’íden suunnitelmasta tai toimesta ja vaikkei se tule edustamaan sitä lopullista päämäärää, jonka ihmiskunnan on määrä saavuttaa kultaisena aikakautena, yhdyskunnallamme on vastuullaan antaa henkistä vauhtia tuohon rauhaan vieville kehityskuluille. Juuri tällä hetkellä on tarve kiihdyttää ponnistuksiamme bahá’í-järjestelmän rakentamiseksi niin, että saamme osaksemme Ba¬hᬒu’l¬láhin vahvistavan tuen ja täten avuksemme henkisen ilmapiirin, josta koituu näiden kehityskulkujen jouduttuminen. Kohtaamme kaksi päähaastetta: toinen on aloittaa opetuskampanja, jossa yhdyskuntamme jäsenistö koko laajuudessaan on innostuneesti, järjestelmällisesti ja henkilökohtaisesti mukana ja jossa laajakantoisen koulutusohjelman käynnistäminen takaa suurten ihmisvoimavarojen kehittymisen, toinen on Karmelin rakennushankkeiden loppuunsaattaminen, minkä hyväksi täytyy tehdä kaikki uhraukset, jotta huolehditaan riittävän runsaasta virrasta aineellisia voimavaroja. Nämä kaksi polttopistettä edistävät, jos niihin määrätietoisesti pyritään, sellaisten olojen syntyä, jotka vapauttavat ne patoutuneet voimat, jotka muuttavat ihmiskunnan asioiden suunnan kautta planeettamme.

Miten lyhyt tie rauhaan onkaan, se on oleva mutkallinen, miten lupaava onkaan se ennakoitu tapahtuma, joka määrää sen suunnan, sen täytyy kypsyä pitkän kehitysjakson ja siihen liittyvien koetusten, takaiskujen ja ristiriitojen kautta kohti sitä hetkeä, kun se saa hahmonsa kaikkein suurimpana rauhana Jumalan uskon suoran vaikutuksen alaisena. Sitä ennen ihmiset kaikkialla joutuvat usein kohtaamaan epätoivoa ja hämmennystä, ennen kuin pystyvät ymmärtämään meneillään olevan muutoksen. Meillä, jotka olemme valaistuneet uudesta ilmoituksesta, on turvanamme pyhä sana, ohjauksenamme jumalallinen suunnitelma ja rohkaisunamme historia täynnä urheutta. Saakaamme siksi rohkeutta paitsi Jumalan sanasta, jota vaalimme, niin myös sankarillisista ja uhrautuvaisista teoista, jotka vielä tänä päivänä loistavat kirkkaina maassa, jossa uskomme syntyi.

Noin seitsemäntoista vuotta ovat vainotut veljemme Iranissa osoittaneet lujuutta ja rohkeutta uskossa, minkä tuloksena on ollut valtavasti julistusta, joka on pakottanut uskon esiin tuntemattomuudesta. Tässä on sitten omana aikanamme elävä todistus kriisin ja voiton tehosta. Jos Jumala suo, ei vie kovin kauan, ennen kuin iranilaiset veljemme vapautuvat kantamastaan ikeestä ja saavat osakseen sellaisen voiton loiston ja ihmeet, jonka vain Siunattu kauneus voi suoda. Heidän kokemuksensa on viesti ja esimerkki kaikille meille, missä sitten elämmekin, sillä ennen pitkää, kuten Mestari on meille kertonut, vastustusta syntyy kaikilla mantereilla. Vaikka sen luonne voi vaihdella paikasta paikkaan, se on epäilyksittä oleva ankaraa. Mutta kiitos Ba¬hᬒu’l¬láhin vahvistavan armon ja näiden ylevien ystävien osoittaman järkähtämättömyyden, tiedämme nyt, miten kohdata vihollisen nuolet pelotta. Sotajoukkojen herra on todellakin luvannut suoda kansalleen musertavan ja lopullisen riemuvoiton.

Ihmiskunnan ollessa raiteiltaan suistuneen sivistyksen harteilleen sälyttämän hävityksen heiteltävänä ja piinattavana pitäkäämme päämme ja sydämemme suunnattuina meille asetettuihin jumalallisiin tehtäviin. Sillä tämän sekamelskan keskellä on oleva runsaasti tilaisuuksia, jotka täytyy käyttää hyväksi “tiedon levittämiseksi kaikkialle Ba¬hᬒu’l¬láhin uskon lunastavasta voimasta ja vereksien tulokkaiden värväämiseksi hänen seuraajiensa alati paisuvaan armeijaan”. Tämä suunnitelma, johon nyt olemme sitoutuneet, sijoittuu yhdeksi planeettamme elämän kaikkein kriittisimmistä ajoista. Sen on tarkoitus valmistaa yhdyskuntamme selviämään niistä kiihtyvistä muutoksista, joita ympärillämme maailmassa tapahtuu, ja saamaan yhdyskunta sellaiseen asemaan, että se pystyy kantamaan tähän liittyvien koettelemusten ja haasteiden painon sekä tekemään selvemmin näkyväksi toimintamallin, jonka puoleen maailma voi kääntyä saadakseen avun ja esikuvan sekasortoisen siirtymävaiheen jäljissä. Niinpä tällä suunnitelmalla on erityinen sija bahá’í- ja maailmanhistoriassa. Niillä meistä, jotka ovat vastaanottavaisia uskomme visiolle, on erityinen etuoikeus olla tietoisesti mukana ponnistuksissa, joiden tarkoitus on kannustaa ja vihdoin tehostaa tällaisia kehityskulkuja.

Nouskaa te kaikki ja tarttukaa tämän ratkaisevan hetken tehtäviin. Piirtäköön teistä jokainen oman merkkinsä lyhyeen tuokioon, joka on niin täynnään mahdollisuuksia ja toivoa kaikelle ihmiskunnalle. Jotteivat tämän muutosajan rajut tapahtumat hämmentäisi tai askarruttaisi teitä, pitäkää alati mielessä erehtymättömän oppaamme, Shoghi Effendin, neuvot: “Ei meidän, mitättömiä kuolevaisia kun olemme, kuulu koettaa ihmiskunnan pitkän ja kirjavan historian näin kriittisessä vaiheessa saada tarkkaa ja pätevää käsitystä niistä askelista, joiden täytyy toinen toisensa jälkeen johdattaa vertavuotava ihmiskunta, viheliäisesti Jumalansa unohtanut ja Ba¬hᬒu’l¬láhista piittaamaton, sen golgatalta sen lopulliseen ylösnousemukseen — — Meidän on ennemminkin velvollisuus, miten sekava ympäristö onkaan, miten lohduttomat näkymät ovatkaan, miten rajalliset käytössämme olevat voimavarat ovatkaan, työskennellä levollisesti, itsevarmasti ja hellittämättömästi ollaksemme omalta osaltamme avuksi, miten vain olosuhteet sen meille mahdollistavat, niille Ba¬há-’u’l¬láhin johtamille ja komentamille voimille, jotka opastavat ihmiskunnan kurjuuden ja häpeän alhoista voiman ja kunnian ylevimmille huipuille.”

 

Windows / Mac